Avainkuvamme Pertti Kekaraisen TILA (Madrid), on Rovaniemen taidemuseon Nature Forte näyttelyssä osana "Urbaani sisätila" kokoelmaa. Urbaani sisätila koostuu eri tekniikoilla tehdyistä 9 teoksesta, joissa Pertti Kekaraisella on kaksi valokuvateosta mukana.
Tarkastelin avainteostamme aluksi yleisesti vertaillen sitä muihin kokoelman teoksiin. Ehkä ensimmäinen suoraan toisista teoksista poikkeava elementti oli TILAn kylmä värimaailma. Vaikka Markku Arantilan (LÄMPÖ) valokuvateokset käsittelevätkin ympäristöinään melko industrialistisia tiloja, betonisia rappukäytäviä, hänen värimaailmansa on selkeästi pehmeämpi ja lämpimämpi kuin Kekaraisen. Tehdasympäristö tuntui näin kodikkaammalta kuin TILAssa.
Kekaraisen toinen teos TILA II oli koko kokoelman funktionaalisin teos. TILA (Madrid) -työn samaistumisen helppoudeksi koin kuvassa olevan ihmisen, mutta TILA II ensivaikutelma oli matemaattisen etäinen. Tosin tarkemmin katseltuna kuvan keskellä näkyvästi pienestä "kalansilmästä" näkyy kotimainen ympäristö, mikä lähentää kuvaa hiukan. Värimaailma on hyvin samanlainen hänen molemmissa teoksissaan.
Toinen muotoon liittyvä ero on Kekaraisen riisuttu tyyli. Kuvissa on hyvin vähän yksityiskohtia. Pienestä reproduktiosta huomasin jo kaikki pienetkin vivahteet, jotka eivät muuttuneet enää originaalin suuren kuvan edessä. Muissa teoksissa riitti paljon yksityiskohtia ja näkemykseni mukaan tilaa jatkotulkinnoille. Kekaraisen yksinkertainen tyyli ja hänen oma toteamuksensakin dramaattisuuden puuttumisesta kuvien taustalta, tekevät mielestäni teokset melko nopeasti kolutuiksi. Teoksesta ei tahdo irrota monikerroksiseen analyysiin materiaalia, vaan ne käyvät pitemmän päälle vähän tylsiksi.
TILA (Madrid) työn vieressä on Hanna Vehmamäen OLOHUONE. Tämäkin on tunnelmaltaan lämmin ja kotoisa, kuten nimestä jo saattaa päätellä. Puulevyille tehdyt työt poikkeavat materiaaliltaan valokuvasta niin hurjasti, ettei niitä voi keskenään siitä näkökulmasta arvottaa. Yhteistä kuville oli toistuvat ympyrän muodot, jotka eivät ensi näkemältä välttämättä katsojalle aukea. Olohuone TILAn vieressä korostaa entisestään Kekaraisen kliinistä, yksinkertaistettua melkeinpä tehdasmaista ympäristöä. Tosin tuskinpa takkatuli kyseiseen kuvaan olisi hirveän hyvin sopinut teemaa rikkomatta.
Kaikista seinillä olevista töistä eniten kuitenkin poikkeaa Juhani Harrin porvariskoteja. Olin kävellyt sen ohi ensimmäisellä kerralla, oletin sen kai olevan osa taidemuseon kalustusta. Tämä rokokoo-tyylin lipasto tuo veikeää vastapainoa Kekaraisen funktionaaliselle kuvalla. Se korostaa ja antaa osin oikeutuksensa valokuvan ominaiselle nykyaikaiselle tyylille. Se tekee myös Urbaani sisätila -kokoelman hitusen mielenkiintoisemmaksi poikkeavuudellaan.
Kaikesta huolimatta TILA-teokset erottuvat muista edukseen. Taiteilijan tyyli näkyy muiden rinnalla yksilöllisenä ja persoonallisena. Kekarainen on löytänyt itselleen sellaisen tavan tehdä, että hänet tunnistetaan varmasti. Ne eivät ehkä inspiroi pitkälliseen tulkintaan ja analyysiin, mutta hätkähdyttävät totisesti ensinäkemältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti