Puolen kuun pysäkki

Nyt on kuvattu puoli kuukautta ja muutos on tällainen:

kulisseissa

No, miten tämä hyvinvointitaideteoksen tekeminen vaikuttaa sitten läheisiini?

Erityisen paljon olen kuulostellut kuvattavani fiiliksiä. Taustalla häärii myös muutama muu osakas tähän projektiin. Tosin yritän pääasiassa valita sellaisia aikoja, jolloin he eivät ole maisemissa. Ihan vain käytännön jouhevuuden vuoksi ;)

Tässä kuvaaminen tapahtuu. Leikkasin kaikki ympäröivät töryt pois, mutta yksi söpsis sinne vielä jäi ;)

Pojat tietää jo tämän homman. Tänään oli vaan Eetullakin kamera, joten kiinnostus ja osallistuminen oli kaikilla suurempi.

Ja tässä kameran takaa Eetu 5v:

Ollaan hommattu käytettyjä kameroita pojille käyttöön. Suosittelen! Kuvauskohteet ovat aika hauskoja näistä perspektiiveistä :).

Pikkuvelikin kuvasi vielä.

Aurinkoista lokakuista sunnuntain jatkoa!

editoituja otoksia

Oli pakko lähes samaan hengen vetoon kokeilla Windows Movie Makerilla miltä minun tähän astinen, 10 kuvan sarja näyttää. Ei hyvältä. En pääse ilman säätöjä. Studiovalot ois ollu mainio keksintö, ei voi mitään..

Noh.. Otin viis ekaa kuvaa ja muokkasin valoa ja kylläisyyttä. Sain sillä suurimpia varjoja pois. Isoa työtähän se semmoinen vaatii, joten taitajien neuvot olisivat kalliita nyt. Kokeilin väripipetillä löytää taustasta luonnollisemman sävyn ja maalata koko taustan sillä samalla värillä. Ei sekään isossa ruudussa hyvältä näytä, mutta pikkuruudulla tyydytti.

Ja eikö vain, muokkausta pitää tehdä.. Kyllähän nuo kasvot tuolta näkyy paremmin kuin poika varjoiselta kujalta.

Tänään on tämmönen epäuskon päivä. Mitähän tästäkin oikeasti tullee?

Taustatyötä

Mielessäni on ollut kokeilla vähän mitä taustan muokkaus toisi kuvalle. Otin yhden kuvan ja kokeilin siihen eri värisiä taustoja. Eka kuva on alkuperäinen, muokkaamaton kuva.

Ollaan onnistuttu ottamaan kuvia kutakuinkin samaan kellon lyömään, mutta pilvisyydellä on näppinsä pelissä valovaihteluissa.

Mitenkäs tällainen tumma harmaa?

Tai kokonaan musta?

Tai vähän niin kuin taustaton..

Kokeilut jatkuu. Nyt on tultu siihen pisteeseen, että ihan jokapäivä ei muutosta näy. Jatketaan kuitenkin päivittäin. Saa aineistoa enemmän ;).

kokeillen kohenee

Oon nyt ihan tämän teeman virrassa, kun kaikki mitä teen viittaa jotenkin gradupartaan.Sain idean meidän jokavuotiseen joulukorttiinkin naamakuvista. Ihanaa, että perheeni on niin joustava, että suostuu mukaan minun heilumiseen :). Joulukuva  siksi jo tässä vaiheessa, että mieheni erottuisi vielä joulupukista, hehe. Tässä tulos:

Itse gradupartaa saa rapsutella nyt, kun sen kasvu on kutiavassa vaiheessa. Lisäsenttejä odotellessa siis.

Äänet

Kuvaushomma on lähtenyt käyntiin ja tänään oli päivä 3. Esseen kirjoittaminen tympäisi, joten aloin pohtia animaatiossa käytettävää äänimaailmaa. Mainitsin jo ensimmäisessä postauksessa sydän- tai hengitysäänien käytöstä. Sillä linjalla olen edelleen. Youtubessa oli sydänääni -effectejä, joita sai ladata, mutta sopivaa en vielä löytänyt. Olisi kiehtovaa kokeilla, miten sekä sydänäänet että hengitys yhdessä toimisivat äänimaailmana.

Löysin  tällaisen virallisen sydänäänisivuston http://www.stethographics.com/ihs/finn03/heart/chs.htm ja sieltä kahta erilaista sykettä. Ensimmäisessä oli terve syke ja toisessa jonkun sydänsairauden aiheuttama nopeutunut biitti. 

Kuvat: stethographics. Inc

Näistä ei voi ääntä saada, joten pitää käydä nettisivuilla kuuntelemassa. Alemman biitin haluaisin, koska aiheena on gradu ja levollinen syke ei ehkä istu kuvan pariksi.

Olen kovasti sitä mieltä, että tähän olen menossa. Pitää kuitenkin katsomani mistä äänet saa luvan kanssa.

harjoitusanimaatio

Mediapedan lopputyötekniikkana sai olla animaatio, joten päätin kokeilla picture a day -ideaani ensin pienimuotoisesti. Tämän videon aiheena on vanhuus mediassa, mutta tekniikkana kokeilin still-animaatiota omasta kuvasta muokkaamalla. Tässä pätkässä on vain 15 ruutua, joten kyllä 30-60 kuvallakin jo jotain saa aikaiseksi.

Tekniset kohdat

HOMMA on kohta käynnissä!

Tällaisia hiomisia tein vielä ennen projektin alkua. Paniikki kuvan millilleen kohdistamisesta helpotti tänään, kun katselin muita samantyylisiä projekteja. Taustat ja vaatteet vaihtelivat videoissa, katse pysyi samanlaisena. Vaatteet vaihtelevat tässäkin, tausta pysyy samana. Liian iso vaihtelu videossa teki myös sen, että huomio karkasi epäolennaisuuksiin ja itse asia jäi huomaamatta.

Luonnon valo! Teki heti asiaan ilmettä. Se vaan, että kaamosta kohti mennessä valosat ajat vähenevät.

Kamerajalalle on teipattu nyt paikat. Toivottavasti pienet termiitit ei käy niitä repimään.

Myös pään paikalle on teipit ;)

Projekti omalle muistikortille. Ei tarvi keräillä yksittäisiä kuvia muiden kuvien joukosta. 

 Lähtölaskenta alkakoon!

Picture a day

Nyt olen saanut hommalleni virallisen nimenkin "picture a day". Intoa lisäsi suuresti youtubeen ladatut samalla idealla koostetut videot. Niitä katellessa sain myös käsityksen siihen, kuinka paikallaan ja samalla ilmeellä homman on edettävä.

Alkuinnoittaja oli isän tyttärestään kuvaama kasvukertomus Birth to 12 years in 2 min 45 sec. 

Tässä on käytetty videokameraa, joten liikettä on enemmän. Silmät ovat kutakuinkin samalla tasolla, kaikki muu heiluu ja vaihtelee. Ajattelisin näin myös omassa projektissani. Silmien olisi hyvä pysyä suurin piirtein samassa kohdassa, muulla ei olisi niin suurta väliä.

Toinen täysin erilainen oli Homer's life in 2 minutes. Otsikko kertoo jo tarvittavan. Alla linkki videoon.

Tämä hiustenkasvatusvideo sai minut ajattelemaan riittävän ajan pituutta. Pari kuukautta ei välttämättä riitä. KÄÄK! Ideana mulla on kyllä muodonmuutos hiustenkasvun sijaan..

No katotaan miten tästä lähetään. Partakone käyntiin ja homma pyörimään.

Elina

Paikan hakua

Ensimmäiset treenaukset tehty. Ihan huvittavaa hommaa.. Pitää teipata maalarinteipit lattiaan merkiksi niin kuvattavalle kuin kamerallekin, jottei joka kerta tarvi säätää. Näissä kuvissa valotus ja tarkkuus on pielessä. Niitä en vielä yrittänytkään säätää.

Myöskin sänki oli jo kasvanut, joten ei muuta kuin partakoneen kautta uudet asetukset. Lapsellisia kun ollaan, parhain ja rauhallisin työskentelyaika on illalla, mikä lisää haastetta valoille. Valkoinen seinä on iltavalaistuksessa juuri tuollainen peessahtava ruskea. Päivävalo olisi paras. Pitää miettiä miten saisimme homman toimitettua valosan aikaan.

Keskimmäisessä kuvassa kuvauskohde olisi nyt paikoillaan. Jo tämä harjoitus avasi minun silmiä aika moneen hazardiin. Melko tarkkaan pitää määrittää kamerajalan korkeus, kuvattavan paikka, kameran etäisyys, valot yms. ettei tarvi sitten editoida joka ikistä kuvaa erikseen.

Alla vielä mustavalkoversio, joka antaisi paljon anteeksi. Antaisiko kuitenkin jo niin paljon, että itse asia, eli kuontalon vaivihkainen kasvu jäisi huomiotta?

 Ja myötätuulta vaan elämään! :D

Elina

Lähtökohtia

"GRADUparta" -stillkuva-animaatio sai alkunsa mieheni kyvystä suureen muodonmuutokseen pelkän hiuksiston ja parran kasvattamisen avulla.

Löysin jokin aika sitten linkin, jossa isä oli kuvannut tyttärensä kasvua vauvaikäisestä teiniksi aina samassa tilassa ja koonnut siitä lopulta kaksiminuuttisen videon. Lähdin näiden taustavaikuttimien kanssa rakentelemaan teosideoita hyvinvointiteemaan pohjaten.

Tässä vaiheessa on vielä epäselvää kuinka pitkään yhteinen taiteellinen ponnistuksemme jatkuu. Koska teos on hyvin henkilökohtainen ja vaatii myös mieheltäni uhrauksia, tulen kuvaamaan teosta olosuhteiden antamissa raameissa. Toiveena on kuvata mahdollisimman pitkään, mutta kuukaudessakin muutos on merkittävä.

Tässä vaiheessa pohdinnan alla on kuvakulma ja miljöö. Mietiskelen tässä vaiheessa kuvaisinko suoraan kasvoja, sivuprofiilia vai täysin eri perspektiivistä. Aioin ottaa kasan koekuvia erilaisin vivahtein ja kokeilla esim. mitä mustavalkoisuus tekisi teoksen luonteelle.

Toisekseen olen pohtinut kuvan äänimaailmaa. Olen miettinyt sydämenlyöntejä tai hengitystä.

Kaiken kaikkiaan toivon, että tämä on meille molemmille hauska matka ja ennen kaikkea aika jolloin se turkasen gradu tulee valmiiksi.

Elina