Kuvallinen kuva-analyysi

Alkuperäisen teoksen nähtyäni mietin koon lisäksi miehen kohtaamista kasvoista kasvoihin. Se tuntui epämukavalta ajatukselta. Päädyin tekemään tunnelmistani ja ajatuksistani kammoamani tilanteen, jossa mies kääntyisi katsomaan.

Ajattelin aluksi tehdä miehelle kasvot, mutten päässyt perille minkälainen ilme hänellä olisi. Ajattelin myös, että puoli huolimattomasti tehty ilme pilaisin salaisuuden, joka miehessä vallitsee.

Taidemuseolla

Tulin juuri Korundista, taidemuseolta avainteostani katsomasta. Katselin läpi koko näyttelyn ja lähdin nauru huulilla pois. En varautunut siihen, että saisin kovinkaan suuria elämyksiä, menin lähinnä museoon tehtävän annon vuoksi.

Nauru tai edes hyväntuulisuus eivät olleet kuitenkaan ne tuntemukset, joita heräsi kun näin Pertti Kekaraisen Tila (Madrid) -teoksen livenä. Yllätyin kuvan 1:1 suhteesta. Kuvassa istuva mies oli luonnollisessa koossaan (ellei nyt ole sitten mammutti oikealta kooltaan). Istahdin alas ja otin luonnoslehtiön käteeni. Ensimmäinen lause, mitä kirjoitin paperille oli: "Tuntuu siltä, kuin mies olisi siinä." Teki mieli esittää kysymyksiä ääneen, ja uskoa, että mies kääntyisi ja vastaisi. Tai ehkä hän ei kääntyisi vaan ryhti romahtaisi vielä vähän lisää. Lähinnä teki mieli kysyä miksi.

Wau-efekti tuli nimenomaan siitä, että tunsin tulleeni siihen huoneeseen, missä mies istuu. Siitä seurasi pelokas fiilis. Alun halu kysyä jotain katosi ja miehen kääntyminen vastaamaan alkoikin tuntua karmivalta. Miestä katsoessa normaalikokoisena, teema elämän ruhjomisesta vahvistui. Oma voimaton olo oli kyllä uutta, sillä pientä reproduktiota katsoessa ei ollut pelkoa siitä, että joutuisi jotenkin temmatuksi mukaan. Nyt olinkin miehen kanssa samassa koossa ja "tilassa". KÄÄK!

Kuvassa ei ollut yksityiskohtia tai värielementtejä, joita en olisi aikaisemmin huomannut. Ehkä takin vakosamettisuus ja vuoren silkki näkyivät nyt selvemmin.

KUVAKOLLAASI

Lähestyin kuvaamme aiheella ihmisoikeus, koska olin mieltänyt kuvan teeman niin suoraan siihen. Aiheesta ei juurikaan löytynyt taideteoksia, suurin osa googlaamaani aineistoa valokuvia. Lisäsin taustalle itse maalaamani kuvan, jota muokkasin värien puolesta. Annan takana on tyypillinen betoninen kerrostalo pimeine ikkunoineen. Halusin sillä kuvastaa ympäristöjä, joissa ihmisoikeusloukkauksia on usein tapahtunut. Betoniset rakennukset vilahtelevat usein uutiskuvissa kyseisten teemojen yhteyksissä. Sivulla olevat kädet yrittävät tavoitella vapautta, uhreja jne. Taustan punainen symboloi vereen tahriintumista.

Tärkeimmäksi kollaasissa halusin nostaa Anna Politkovskajan, koska hänestä puhuttaessa ihmisoikeudet tulevat ensimmäisenä mieleen. Yleisesti haluan ottaa kuvakollaasilla kantaa niiden maiden ihmisoikeuskysymyksiin, joissa yksilön sanavapautta rajoitetaan rajuilla keinoilla. Leikkelin valitsemiani kuvia aika moneen osaan, joten osasia tuli kollaasiin kymmenkunta, erillisiä kuvia vähemmän.


Mielestäni valitsemani aihe kuvastaa enimmäkseen sulkeutuneita yhteiskuntia. Kyse ei mielestäni ole kulttuurista, pikemminkin siirretystä toimintamallista, josta aletaan puhua kansan kulttuurina. Minua hämmentää, että tällainen on vielä nykypäivänäkin niin laajasti mahdollista.

Tutkiessani omaa tulkintaani alkuperäisestä kuvasta, olen koko ajan vakuuttuneempi, ettei kuvan ottanut/tehnyt taiteilija ole ajatellut samoin. Minua kiinnostaa koko ajan enemmän kuulla mitä taiteilija on itse miettinyt kuvaa tehdessään.

Tämä kollaasi on suoraan mahdollista toteuttaa kouluissa. Koulujen tietotekniikan taso vaikuttaa siihen, voiko tätä toteuttaa näin vai pitääkö se tehdä perinteisenä kollaasina. En pidä sitäkään ollenkaan pahana :).

2/1 Taiteen tiedonalat

Ryhmämme jäsenet näkivät teoksissa jokseenkin erilaisia sanomia, mutta yhteistä Lassen ja Vuokon kuvailussa oli mielestäni niiden yhteisöllisyys. Mikä on kuvassa esiintyvän vanhan miehen asema omassa elinympäristössään, mitä hän haluaa/kaipaa, mihin hän mahdollisesti päätyy.

Mielestäni molempien tulkinnat teoksesta sopivat suurilta osin taidekritiikin piiriin. Kumpikin kuvailee teoksen yhteiskunnallista merkitystä, ilmaisee oman tulkintansa selkeästi ja jäsentyneesti. Estetiikka näkyy teoksen tekemissä vaikutelmissa (Vuokko: elämän tilinpäätös, Lasse: vanhuksen elämän mielekkyys, virikkeisyys).

Heidän mielipiteensä kuvasta on selkeästi heidän ja he ilmaisevat sen, kuten taidekriitikon kuuluu. Taidehistorian näkökulmaa löytyy Lassen arviossa aikakaudellamme ja aikaisemmin esitettyyn mainontaan hänen tulkitsemastaan näkökulmasta. Myös viittaus neuvostoaikaan teoksen ilmapiirissä menee mielestäni taidehistorian genreen.

Kohtaaminen

Tämä teksti liittyy vielä samaan valokuvaan (ks. edellinen päivitys), jota ryhmän kanssa tutkimme.

Kuvassa yksinäinen mies istuu selin kameraan ja valoon. Valo langettaa miehen eteen varjon hänestä itsestään, mutta varjossa on reikiä. Ensimmäiseksi kiinnitin huomiota juuri miehen yksinäiseen olemukseen. Miehessä itsessään ei ole mitään silmiinpistävän erikoista, tavallisen näköinen vanha harmaantunut mies, jolla on hieman kumara ryhti. Varjon reiät toivat kuvalle yllätyksellisyyttä ja miehen olemus mielestäni muuttui mielenkiintoisemmaksi.

Koin kuvan linkittyvän ihmisoikeusvääryyksiin tunnelmansa ja kuvallisen sanomansa puolesta. Tunteet syvästä epäoikeudenmukaisuudesta ja turhautumisesta muistuivat mieleeni. Epätoivo siitä, että ihmiset, jotka yrittävät tehdä asialle jotain lynkataan ennen pitkää.
Nämä ajatukseni syntyivät nimenomaan katsellessani miehen kumaruutta ja reikiä hänen varjossaan.

Teos on minulle ennestään tuntematon. Pohdittuani tätä näkökulmaa kuvan aiheesta, haluaisin kovasti kuulla, kenen taiteilijan kuva on ja minkä niminen teos on. Suoria yhtymäkohtia omaan elämääni en löydä kuvasta. Tunteeni kyllä tavoitan selvästi miettiessäni kuvan tematiikaksi ihmisoikeustaistelun. Tuntuu oikeastaan karmivalta kuvitella itseään samaan huoneeseen miehen kanssa, koska teema on niin pelottava. Vaikka mies ei minusta näytä pelkäävän, kuva minusta samassa tilanteessa olisi pelkoa täynnä, kädet korvilla, hartiat kumarassa..

Elina

Mielipidevankila

(http://cumulus.rovaniemi.fi/rovtaide/Standard/SelectCatalog2.jsp)

Saimme ryhmämme kanssa tällaisen valokuvan tutkittavaksi. Ensiksi kuvan nähtyäni en huomannut varjon yksityiskohtia ja pidin kuvaa melko mitään sanomattomana. Kun havaitsin reiät, teoksen mahdollisia merkityksiä rupesi pulpahtelemaan mieleen.

Ensimmäisenä mieliyhtymänä tuli mieleen venäläisen journalisti Anna Politkovskajan kuva, jota näytettiin paljon hänen kuolemansa jälkeen. Teoksen alkumerkityksinä minulle syntyi ihmisoikeustaistelijoiden karut kohtalot Venäjällä ja muualla maailmassa.
Kuvassa olevan miehen koen olevan jotenkin vankina yhteiskuntaan sopimattomattomuutensa vuoksi. Hänellä on joko mielipiteitä, kokemuksia tai suhteita asioihin, jotka eivät sovi hänen mahdollisesti ahdasmieliseen elinympäristöönsä. Reiät kuvastavat minulle kuolemaa, tukahdutettuja ajatuksia, aikomuksia, tekoja.

Tämä on ensikokemukseni kuvasta.
Elina