Ryhmämme jäsenet näkivät teoksissa jokseenkin erilaisia sanomia, mutta yhteistä Lassen ja Vuokon kuvailussa oli mielestäni niiden yhteisöllisyys. Mikä on kuvassa esiintyvän vanhan miehen asema omassa elinympäristössään, mitä hän haluaa/kaipaa, mihin hän mahdollisesti päätyy.
Mielestäni molempien tulkinnat teoksesta sopivat suurilta osin taidekritiikin piiriin. Kumpikin kuvailee teoksen yhteiskunnallista merkitystä, ilmaisee oman tulkintansa selkeästi ja jäsentyneesti. Estetiikka näkyy teoksen tekemissä vaikutelmissa (Vuokko: elämän tilinpäätös, Lasse: vanhuksen elämän mielekkyys, virikkeisyys).
Heidän mielipiteensä kuvasta on selkeästi heidän ja he ilmaisevat sen, kuten taidekriitikon kuuluu. Taidehistorian näkökulmaa löytyy Lassen arviossa aikakaudellamme ja aikaisemmin esitettyyn mainontaan hänen tulkitsemastaan näkökulmasta. Myös viittaus neuvostoaikaan teoksen ilmapiirissä menee mielestäni taidehistorian genreen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti