P O P -taide
Eilen illalla istuin vielä miettimässä oman työni aatteellista puolta. Luin juttuja pop-taiteesta ja mietin sitä nyrjähdyksen hetkeä, jolloin päätin sotkea värit teokseeni.
Tällainen ajatus wikipediasta tarttui mieleen ja jäin sitä pohtimaan oman työni kannalta: "Pop-taiteen idea perustui siihen havaintoon, että massoittain tuotetut kulutustavarat, elokuvat, mainokset ja pop-musiikki olivat tulleet kaikkien jakamaksi arkipäivän kulttuuriksi. Niistä saatiin uuden taiteen ja estetiikan ainekset." Löysin yhtymäkohtia ajatuksistani ja muistin lähtökohdat värikirjolle.
Käsittelen aiheessani melko arkista asiaa parrankasvatuksesta ja kuvissani ei sinällään tapahdu muuta. Lisäksi kuvien aiheena on mieheni, mikä tekee teoksesta melko henkilökohtaisen ellei liiankin. Uutena vuonna rupesin miettimään, millä tavalla tämä arkisuus ja henkilökohtaisuus voisi etääntyä hieman teoksessa. Teoksen saatua syvemmän merkityksen, päädyin siihen tulokseen, että teos voisi päätyä meille seinälle. Mietin sen taideteoksellisuutta. Tuntuisiko tavallisista valokuvista koottu teos seinällämme taideteokselta? Olisiko se sittenkin vain hassu kokoelma kuvia miehestäni omalla seinällä. Kaipasin teokseen taideulottuvuutta. Päädyttyäni värien käyttöön taustoissa ja mustavalkoisuuteen henkilössä koin saavuttaneeni ne kaksi haluaamani asiaa. Värien myötä arkisesta tuli enemmän taidetta ja epätodellisen asettelun myötä kuvien henkilöstä vähemmän tunnistettava. Sen nyrjäytyneisyys vie ehkä huomion kysymykseltä "kuka tuo on?"ja saa aikaan kysymyksen "miksi näin?" Vai viekö/tuoko?
Semmosta asiaa tänään. Yritin mennä viemään kuvat "kapattavaksi" vaan kotona odottikin angiinapotilas. Siispä uusi yritys huomenna.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti